Turvallinen yhteisö ei synny säännöistä tai sanoista vaan käyttäytymiskulttuurista

Kun yhteisössä tapahtuu jotain ikävää, ensimmäinen reaktio on usein tehdä uusi sääntö.

Kirjoitetaan ohjeistus ja päivitetään toimintatavat.

Ajatus on ymmärrettävä. Jos ongelma on syntynyt, sille halutaan ratkaisu. Silti olen huomannut, että turvallisimmat yhteisöt eivät välttämättä ole niitä, joilla on eniten sääntöjä.

Ne ovat usein yhteisöjä, joissa ihmiset tietävät, miten toisia kohdellaan. Siellä tervehditään ja kutsutaan mukaan. Siellä ei tarvitse arvailla, onko oma läsnäolo toivottua. Sääntöjen tehtävä on kertoa, mikä on sallittua ja mikä ei.

Moni meistä on ollut tilanteessa, jossa mitään sääntöä ei rikota, mutta ilmapiiri tuntuu silti kylmältä. Kukaan ei sano mitään suoraan eikä sulje ketään ulkopuolelle näkyvästi.

Silti jokin kertoo, ettei tähän tilaan ole helppo asettua. Olen myös nähnyt yhteisöjä, joissa ihmiset tekevät pieniä asioita toistuvasti.

He tervehtivät ensimmäisenä. Esittelevät uusia ihmisiä toisilleen ja kysyvät mukaan. Jättävät tilaa erilaisille näkemyksille.

Nämä teot eivät yleensä päädy sääntölistoihin.

Silti juuri ne ovat tekoja, jotka rakentavat turvallisuuden tunnetta. Turvallisuus ei synny siitä, että yhteisöllä on oikeat arvot seinällä. Se syntyy siitä, miten nuo arvot näkyvät ihmisten välisessä käyttäytymisessä.

Siksi uskon, että yhteisöjen tärkein tehtävä ei ole ainoastaan määritellä sääntöjä. Niiden tehtävä on rakentaa käyttäytymiskulttuuria, jossa ihmisen on mahdollista tuntea olevansa tervetullut, arvostettu ja osa yhteisöä.